Touhutunnelmaa eko-hiustuotteiden työpajassa

Padat pöhisemässä, aromikkaita tuoksuja, kuhinaa, iloista pölinää, ainesten punnitusta, vatkausta… Välineistönä kattiloita, lusikoita, siivilöitä, raastimia, tratteja, mittakuppeja, yrttejä, öljyä, mehiläisvahaa, hunajaa - ihan kuin jouluna! Olenko eksynyt marttojen kokkausklubiin?

Eihei! Nyt on Eco hiustuotteiden työpaja. Oppaanamme oli Ekokampaamo Piparmintun Minttu Laurila.

Koska jäsenistömme on kiinnostunut siitä mitä laittaa suustaan alas olemme luonnollisesti myös valveutuneita sen suhteen mitkä aineet joutuvat kosketuksiin ihomme kanssa. Kaikkihan imeytyy ihosta läpi joten ei ole aivan sama, että esim. normaali hammastahnassa sallitaan veneenpohjamaalissa kielletty triklosan* - tai että normikosmetiikasta saattaa löytyä maaöljypohjaisia raaka-aineita (petrokemian teollisuuden ylijäämiä). Entäpä alkyylisulfaatit, jotka taatusti hilseyttävät päänahan ja ovat myös kaloille toksisia?

*tappaa kalat ja vesien pieneliöt

Lisää voit lukea täältä 

Tällä kertaa päätimme valmistaa tuotteet itse ja sehän olikin vallan hauskaa touhua, kuten kuvista näkyy. Sampooseen hauduttelimme kehäkukkaa (kosteuttava) tai nokkosta (rasvoittumista hillitsevä) hyvän tovin ja lisättiin yrttiuutteeseen muut aineet kuten ksantaanijauhe, pesutensidi ja mahdollisesti eteeriset öljyt. Sitten vaan itselle räätälöity sampoo pulloon ja kiva etiketti päälle.

Kotiinviemisinä jokainen sai mukaansa itselle räätälöidyn sampoon, kuohkeuttavan suolasuihkeen ja hiusvahan :-)

Miksi liityin ruokapiiriin

Hypermarketit ovat täynnä ruokaa, josta jokainen takuulla saa mahansa täyteen. Miksi ihmeessä siis joku liittyy ruokapiiriin, joka sitoo hakemaan tilaukset tiettyyn aikaan, veloittaa vuotuisen jäsenmaksun ja velvoittaa tämän lisäksi vielä talkootyöhön? Suurin osa ihmisistä ei liitykään, mutta jäsenillä on varmasti erilaisia tarinoita kerrottavanaan. Tässä minun.

Aiemmin söin ihan mitä vain. Ostokriteerini oli yksinkertainen; tarjolla olevista tuotteista ostin aina halvinta, koska sitä sai eniten. Varmaankin pyrin syömään suhteellisen terveellisesti, siltä osin kuin asia kiinnosti. Yleensä ei kiinnostanut. Muutin Lahteen vuonna 2010 ja kyseisenä vuonna alkoi vääjäämätön muutos ruokatapojen suhteen. Paluuta entiseen ei ollut.

Testasin syksyllä koemielessä vähähiilihydraattista ruokavaliota ja jätin viljat pois. Olo muuttui häikäisevän paljon. Maha toimi paremmin, olo oli pirteämpi ja koko ikäni vaivannut lievä ihottuma hävisi kokonaan, eikä ole tähän päivään mennessä palannut. Wau, voiko ”pelkkä” ruoka vaikuttaa näin, mietin.

Pikkuhiljaa ruokavalioni muuttui hippimäisempään suuntaan: aamupirtelöitä, reilusti kasviksia, enemmän pähkinöitä ja siemeniä jne. Luin paljon ruoka-aiheisia kirjoja ja muodostin uutta maailmankuvaa. Moni piti minua kapeakatseisena mouhottajana. Muistaakseni vuonna 2011 kuulin ruokapiiristä. En ollut mikään luomun ihannoija, aiemmin enemmänkin päinvastoin. Ruokapiirin kautta monet tuotteet olivat edullisempia kuin kaupoissa ja se todella lämmitti vanhan kitupiikin sydäntä. Toki jotkut olivat kalliimpiakin, mutta niitähän ei minun tarvinnut ostaa.

Vuosien varrella olen alkanut suosia luomua, erityisesti lihatuotteissa. Miksi ihmeessä, kun tutkimukset luomusta ovat ristiriitaisia: välillä luomu pelastaa maapallon, välillä tuhoaa, joskus luomussa on enemmän ravinteita, joskus vähemmän jne. Olkoonkin luomu kalliimpaa, mutta ainakaan niissä ei pitäisi olla niin paljon torjunta-ainejäämiä kuin monessa ei-luomussa. Minua inhottaa ajatus, että söisin hyönteis-, home- ja rikkakasvimyrkkyjä. GM-ruoassa mieltäni vaivaa erityisesti glyfosaattijäämät.

Punainen liha on tutkimuksissa yhdistetty erilaisiin syöpiin. En ole tiedemies, mutta käsitykseni mukaan hyvin monet tutkimukset on tehty lihajalosteilla (täynnä lisäaineita) ja amerikkalaisella lihalla (täynnä antibiootteja ja/tai hormoneja). Maksan mielelläni mielenrauhastani ja mielikuvastani (kenties väärästä, mutta kenellä on lopullinen vastaus?) puhtaasta, luomumenetelmin tuotetusta ruuasta. Olen mitä syön.

Liityin siis ruokapiiriin halvempien hintojen perässä. Olen mukana edelleen, koska toki monessa tuotteessa hinnat ovat halvemmat, mutta ennen kaikkea, koska haluan tietää mitä syön. Todennäköisesti Kärkölässä tuotettu luomu tekee minulle enemmän hyvää kuin kiinalainen bulkkituote. Eikä yhtään haittaa, jos tuottajakin saa panoksestaan vähän enemmän tai että lautasellani oleva lehmä tai lammas on eläessään saanut laiduntaa hämäläisellä niityllä. Voi olla, että olen mielikuvamainonnan uhri vailla omia valintoja, mutta olen erittäin tyytyväinen näihin valintoihin, kenen ne sitten lienevätkään.
- Jussi

Eco hiustuotteet-tapahtuma

Lahden ruokapiiri järjestää 15.3. omien hiustuotteiden tekoillan jakelutilassa Hollolankadulla. Illan asiantuntijana ja ohjaajana toimii ekokampaaja Minttu Laurila ekokampaamo Piparmintusta. Illan aikana teemme itselle räätälöidyn shampoon sekä hiusten muotoilutuotteita. Saat kaikki tehdyt tuotteet mukaasi.

 

Iltaan mahtuu 20 osallistujaa ja se on tarkoitettu sekä ruokapiirin jäsenille, että jäsenyydestä kiinnostuneille. Materiaalikustannukset ovat 7 € / hlö jäsenille ja 10 € / hlö ei jäsenille (kaikki, jotka liittyvät ruokapiirin jäseneksi tapahtuman aikana osallistuvat jäsenhinnalla) Maksu suoritetaan ruokapiirin maksupäätteellä paikan päällä. 

Ruokapiiri tarjoaa kahvia, teetä ja pientä purtavaa!
Sitovat ilmoittautumiset 5.3. mennessä Edyta Petlinille: edytapetlin(at)hotmail.com

 

Tapahtuman sivut Facebookissa:

https://www.facebook.com/events/1789226958064730/